Poikosten sukujuuret

Poikoset voidaan kooltaan määritellä keskisuureksi savolaisperäiseksi suvuksi. Lokakuussa 2016 Suomessa oli Poikonen tai Poikola -nimisiä väestörekisterin mukaan 2 101 henkeä ulkomailla olevat ja kuolleet mukaan lukien. Vuodenvaihteeseen mennessä tietokantaamme oli kertynyt syntyjään Poikonen/Poikola -nimisiä tai myöhempänä nimenään Poikonen/Poikola yhteensä 1 490 kpl. Muita suvussamme paljon esiintyviä sukunimiä ovat Krook (626), Honkonen (351), Muhonen (355), ja Rasi (224). Luvuissa ovat mukana sekä ensimmäiset että myöhemmät nimet. Syntymäpaikkatietojen mukaan tietokannassamme olevista (23 602) 30 % (7 257) on syntynyt Karstulassa.

Levinneisyys
Ensimmäiset merkinnät Poikosista ovat löydettävissä 1500-luvun puolivälin asiakirjoista: Kustaa Vaasan veroluetteloista Vesulahdelta eli nykyisen Mikkelin tienoilta.
Poikoset ovat 1500- ja 1600-luvuilla levinneet Suomessa muiden savolaissukujen tapaan kehänä silloisen Suomen harvaanasutuille seuduille uusia kaskimaita etsiessään. Suurin keskittymä on Keski-Suomessa Karstulan seudulla, mutta Poikosia on vuosisatoja esiintynyt myös Pohjois-Savossa Iisalmen seudulla, Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa ja Juuassa sekä Karjalan Kannaksella Räisälässä. Erään iisalmelaisen Poikosen DNA-näytteen perustella hän ei ole läheistä sukua Karstulan Poikosiin. Poikosia muutti 1600-luvulla Ruotsiin Vermlantiin Keski-Suomen kautta. Karlstadin suomalaisasutuksen muistokivessä nimi esiintyy alkuperäisessä muodossaan Poikoinen.

Poikolan talosta metsäsuomalaisiksi
Mikko Poikosen lähimpiä sukulaisia on muuttanut Pääjärvenkylästä Karstulasta Ruotsiin metsäsuomalaisten pariin Taalainmaan pohjoisosaan. Unå Mickel Mickelsson Poikosen asuinpaikaksi tuli Untorp, Orsa. Toisen henkilön Mats Mickelsson Poikosen asuinpaikaksi tuli Galven, Arbrå. Molempien syntymäpaikkatieto on Pääjärvi Laukaa. Laukaan seurakunta erotettiin Rautalammista 1593 omaksi kirkkopitäjäksi, johon Saarijärvi ja Karstula kuuluivat. Poikosmetsäsuomalaisten DNA-vertailu on vahvistanut heidän kuuluvan Poikosiin. Sukutietoja heistä on 2300 henkilöstä.

Ruotsin valtio halusi myös perustaa siirtomaan Amerikkaan Delavarejoen suulle. Väestön saaminen sinne oli vaikeaa. Ruotsin alueella syntyneet eivät halunneet kotoaan lähteä, mutta metsäsuomalaiset oli helpompi värvätä matkaan. Suomalaisia tiedetään saapuneen vuosien 1638-1663 välisenä aikana Delavareen yhteensä 295 henkeä. Se määrä oli yli puolet Delavaren asujaimistosta, joten mitä ilmeisimmin siellä on joukko Poikosia. Paikannimet siellä ovat vieläkin suomalaisperäisiä esim. Mulikasta tulleet nimesivät asuinpaikkansa Mullica Hill eli Mullikkamäki nimellä.

Karstula kotipitäjänä
Karstulassa ensimmäinen Poikonen on tiedossa vuodelta 1600, jolloin talollinen ja seppä Mikko Poikoinen vastasi Poikolan talon veroista. Talo on yhä suvun hallussa ja sijaitsee keskellä Karstulan kirkonkylää. Poikolan maatila perustettiin 1564, eli esiintyi ensimmäisen kerran veroluettelossa. Silloisessa Pääjärven kylässä oli tätäkin aiemmin perustettu Mahlun talo (1552) sekä Kalavastingin Ruuska (1561).
Näiden tietojen mukaan koko Karstula-Saarijärvi -alueen kiinteä asutus on alkanut 1550-luvulla. Hallinnollisesti alue kuului Sysmään, josta Rautalampi itsenäistyi 1561. Saarijärvi - johon myös Karstula vielä tuolloin kuului - itsenäistyi Rautalammesta omaksi kappeliseurakunnakseen 1628 ja tunnettiin Palvasalmen kappelina. Hallintopitäjän perustamisasiakirja on vuodelta 1639. Saarijärvi nimeä alettiin käyttää 1690.
Karstulan kappeliseurakunta muodostettiin 1775 ja itsenäinen seurakunta siitä tuli 1858. Karstulan kunta itsenäistyi 1867. Kyyjärvi irtaantui Karstulasta itsenäiseksi kunnaksi 1929 ja Pylkönmäki 1914.

Koska 1600-luvulla ei vielä pidetty kirkonkirjoja, on Poikosten suvun leviämistä siltä ajalta vaikeaa tutkia. Sukutiedot 1600 luvulta ovat maakirjojen varassa; näissä on hyvin rajallisesti sukuselvityksiä. 1700-luvulta alkaen on suvun vaiheita Karstulassa ja lähialueilla jo pystytty paremmin selvittämään. Talonpoikaistalojen jakamisen myötä syntyi sukuhaaroja, joita on nimetty talojen mukaan. Poikolan, Syrjänmäen, Humpin, Hevosmäen ja Luksanniemen haaran Poikoset ovat olleet sukunimiuskollisia. Heillä sukunimen muuttaminen talon nimen mukaan on ollut erittäin harvinaista, vaikka se muuten olikin yleistä. Poikonen oli yleisin sukunimi Karstulassa 1965. Yli 15-vuotiaita Poikosia oli silloisessa pienoisröntgenluettelossa noin 200. Tuolloin Karstulan väkiluku oli n. 7000 henkeä. Nyt Karstulassa on noin 90 Poikosta jääden toiselle sijalle, kun Oikareita on noin 120. Suku on tietysti levinnyt jo vuosisatojen ajan ympäristökuntiin ja muihin maihin.

Siirtolaisuus 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla
Karstulan itsenäistyttyä se oli miltei yhtä väekäs kuin emopitäjänsä Saarijärvi, kun Karstulaan kuului Kyyjärvi, Pylkönmäen pohjoisosa. Siirtolaisiksi lähteneet olivat vielä kirkonkirjoissa asukkaina. Karstula kuului 1900-luvun alussa Vaasan läänin suurimpiin kuntiin väestötilaston mukaan. Amerikkaan eli USA:han ja Kanadaan muutossa karstuset ovat olleet sumeilemattoman innokkaita. Sanonta "summassa vaan, kun karstuset Amerikkaan" pitää hyvin paikkansa Poikostenkin kohdalla. Tiedossamme on noin 440 henkilöä, joiden syntymä tai kuolinpaikka on USA tai Kanada. Näiden lisäksi on joukko Amerikassa käyneitä. 1880-luvulta lähtien aina 1930-luvulle saakka lähti Karstulasta 4000 henkeä siirtolaisiksi pääasiassa USA:han ja Kanadaan. Paluumuuttoa arvioidaan olevan kymmenisen prosenttia. Yhteyksiä Amerikkaan toki on, mutta suurimman osan sinne muuttaneista voi olettaa jäävän sukututkimuksen ulkopuolelle. Edellä mainittujen muuttoaaltojen lisäksi on syytä muistaa 1960-luvun työnhaku Ruotsista, millä tiellään monet heistä ovat vieläkin.

Sukuseura tietojen kokoamiseen
Poikosten sukuseura perustettiin 1.8.1999 Karstulassa. Jäseniä seurassa on noin 200. Seura on kokoontui joka toinen vuosi sääntöjen mukaiseen sukukokoukseen. 2015 tehtiin sääntömuutos. Sukuseura kokoontuu varsinaiseen sukukokoukseen joka neljäs vuosi. Kokousten yhteyteen on järjestetty sukujuhla monimuotoisen ohjelman keralla. Ensimmäinen versio painetuista sukutiedoista julkaistiin 2013 sukukansiona. Sittemmin Seura on päätynyt sukukirjan työ- ja kustannusongelmien vuoksi julkaisemaan sukutietoja ensisijaisesti DVD-levyllä.

Lokakuussa 2016 oli sukuohjelmaamme kertynyt Poikos-sukua seuraavasti:
Mikko Poikoisen (synt. n. 1570) jälkeläisiä oli 17 sukupolvea, joiden määrä ilman aviopuolisoita oli 11 380. Puolisoiden ja tiedossa olevien puolisoiden vanhempien kanssa lukumäärä oli 18 590.
Humpin haaran Juho Poikosella eli Junnolla (synt. 1788) oli jälkeläisiä 10 sukupolvessa. Niissä oli kirjattuna 3255 jälkeläistä ilman aviopuolisoita. Puolisoiden ja heidän vanhempiensa kanssa Junnon joukkoa on nykyisin 5452.

Henkilötietojen lisäksi sukutietoihimme tarvittaisiin henkilöhistorioita ym. vastaavaa tekstiä luettavuuden parantamiseksi - eli lihaa luitten ympärille mitä valokuvatkin suorastaan välttämättöminä edustavat. Erikoisen kovassa ovat tiedot juuriltaan muualle muuttaneista, joiden toivoisi ottavan yhteyttä sukuseuran hallituksen jäseniin tai suoraan tutkimuksesta vastaavaan.

V. 2007 sukukokous päätti julkaista sukutietoja netissä, jotta mahdollisimman moni voi helposti tarkistaa tietojen kattavuuden ja oikeellisuuden virheiden minimoimiseksi. Tietoja on siirretty nettiin käsiteltävänkokoisina sukuhaaraluetteloina ja hakemistona, jotta ne olisivat erityyppisillä päätteillä tutkittavissa. Lähiajan tiedot on turvattu salasanalla. Tietojen täydennystä ja korjauksia ottavat vastaan kaikki sukuseuran yhteyshenkilöt, joilta voit kysyä salasanan lähempää tutustumista varten.

Taisto Poikonen
Honkolantie 74
44160 HUUTOMÄKI
Puh. 045 639 7477

Sähköposti: taisto.poikonen@wippies.fi,

Tietoja päivitetty 13.10.2020
Risto Oskari Poikonen
risto.poikonen@iki.fi,
puhelin 0400 891 783